Tarvikkeet
- plastoliinia
- kipsinen kuolinnaamio
- elintarvike kelmua
- lakanakangasta
- parkkinahkaa
- pieniä puristimia (mielellään muovisia)
- painoksi hiekalla täytettyjä pieniä pusseja
- nyöriä (pellava)
- puuliimaa
- nahkalle tarkoitettua rasvaa (valjasrasva)
- nahkamaalia
- sisarniittejä
- solki
- kynä
- sakset
- kirurginveitsi
- vasara
- pakastin
MUOTTI
Ensin muovaillaan plastoliinista haluttu muoto kipsisen kuolinnaamion päälle. Jos naamion hahmolla on pitkä ulkoneva nenä, kannattaa nenän sisään laittaa tueksi esimerkiksi puutikku. Silmänreikien ja sierainten ei tarvitse olla läpi asti. Riittää, että ne ovat syvät kuopat, sillä ne leikataan auki nahasta.
Muovaillessa on hyvä tehdä tarpeeksi kolmiulotteisia muotoja ja pitää samalla huoli siitä, että naamion uurteisiin mahtuu oma sormi. Parkkinahka on melko paksua ja sen työstäminen vaatii voimaa eikä sitä siksi saa pakotettua pieniin yksityiskohtaisiin muotoihin. Tämä antaa myös anteeksi sen, että muotin ei tarvitse olla "nuoltu", sillä pienet naarmut eivät tule näkyviksi valmiissa työssä.
Kun muotti on valmis, se laitetaan pakastimeen yön ajaksi ja työskentelyä jatketaan seuraavana päivänä. Työskentelyyn kannattaa varata lähemmäs kuusi tunti aikaa, sillä kertaalleen aloitettua nahkatyötä ei voi laittaa takaisin pakkaseen.
Jäinen muotti päällystetään ensin muovikelmulla, jotta plastoliinin rasva ei imeydy nahkaan. Tämän jälkeen tarvittavan nahkan määrä mitataan laittamalla kangasta nahkan tavoin muotin päälle ja piirretään kankaaseen merkit muotin reunan mukaan. Jos naamion on symmetrisen muotoinen, myös kangaspalan kuuluisi olla symmetrinen. Kankaan reunoihin lisätään pari senttiä varmuuden vuoksi.
Vuodasta eli parkkinahkasta katsotaan sopiva kohta, josta pala otetaan. Nahkassa voi olla vikoja, kuten arpia, joten nahka leikataan oiekalta puolelta. Merkaamisen lyijykynä on hyvä. Eläimen kainaloiden kohdalla (siinä, missä nahka on lähes koko ajan liikkessä) nahka on yleensä kaikista hankalinta muokata, joten sitä kannattaa vältellä.
![]() |
Työstämisen myötä nahka muotoutuu mallin muotoiseksi. |
Rentoutunut nahkan pala asetellaan muotin päälle kohdilleen ja aloitetaan nahkan työstäminen. Nahkaa hierotaan ja hangataan muotojen mukaan. Omat sormet ovat parhaat työkalut. Puisia muotoilutikkujakin voi käyttää, mutta niiden kanssa kannattaa olla varovainen ettei riko nahkan pintaa. Tarkoitus on supistaa ylimääräinen nahka kasaan esimerkiksi silmien kuoppiin eikä venyttää nahkaa.
Työskentelyn aikana nahkaa voi kostuttaa suihkepullolla tai sitten kastella käsiään vedessä. Esimerkiksi ruokatauon ajaksi nahka on hyvä peittää kostealla rätillä tai jopa laittaa painoja nahkan päälle. Jos nahka ei pysy paikoillaan, sen voi kiristää muotin alareunaa vasten narulla.
![]() |
Ylimääräinennahka leikataan pois nenän alta. |
Kun nahka on muokkautunut muotojen mukaan, muotin päälle laitetaan painoja. Hiekalla täytetyt kangaspussit ovat tarkoitukseen oivia, sillä ne muotoutuvat naamion uurteisiin. Silmäkuoppiin "isketään" yhdet ja muut painot levitellään tasaisesti muotin päälle ja sivuille. Mikäli kipsimuotti on kovin korkea, laitetaan naamion alareunaan asti jotain painojen tukesi. Finnfoamin palat käyvät tähän hyvin. Naamion annetaan kuivaa painojen alla.
NAAMION MAALAUS
Naamio irroitetaan muotin päältä ja ylimääräiset nahat leikataan pois. Naamion reunat on myöhemmin tarkoitus taittaa noin 2 cm sisään, joten tämä pitää ottaa huomioon leikatessa.
![]() |
Kiinnitysremmin leveys valitaan soljen koon mukaan. |
Vuodasta leikataan nahkanauhat kiinnitysremmeiksi jo tässä vaiheessa, sillä kaikki nahkaosat maalataan yhtä aikaa. Remmien sopiva leveys on vähintään kaksi senttimetriä. Tosin leveys riippuu valitun soljen koosta. Toiseen remmeistä kiinnitetään solki. Soljen kieltä varten nahkapaskalla saa aikaiseksi pitkulaisen reiän tekemällä reikiä vieri viereen.
Naamion värjäykseen käyvät nahkavärit ja maalit. Tässä vaiheessa suojahanskat ovat tarpeen, koska väri tarttuu ihoon. Myös akryylivärejä ja silkkivärejä voi käyttää maalaamiseen. Akryyli jää enemmän vain nahan pintaan, joten rasva ei välttämättä imeydy tasaisesti. Nahkan voi joko kastella ennen työstämisen aloittamista, mutta se ei ole pakollista. Vaahtomuovin palat ja siveltimet käyvät värin levittämiseen.
Puhdas nahkaa imee herkästi kaiken, joten kannatta tehdä koemaalauksia erilliselle nahkalle ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä. Maalauskokeilun annetaan kuivua, sillä vasta kuivana lopullinen värisävy on nähtävissä. Naamion annetaan olla muotion päällä maalauksen ajan.
Kun haluttu lopputulos on saavutettu, naamion annetaan kuivaa. Sen jälkeen levitetään naamion pintaan valjasrasvaa puhtaalla kankaan palalla. Pinnan voi kiillottaa hankaamalla sen jälkeen kun rasva on imeytynyt tarpeeksi.
![]() |
Naamio maalattuna ennen reunojen viimeistelyä |
REUNAN VIIMEISTELY
Jotta naamio pysyy muodossaan, sen reunaan kiinnitetään puuliimalla nyöri ja reuna taitetaan sisäänpäin. Nyörin kiinnitys aloitetaan keskeltä otsaa, niin, että vapaaksi jää muutama sentti nyöriä. Tarkoitus on narun avulla kiristää naamion reuna, ettei se pääse venähtämään muodottomaksi.

Nahkaan tehdän aukileikkauksia tarpeen mukaan 90 asteen kulmassa. Jyrkissä mutkissa kannattaa ensin taittaa mutkan kohta ja liimata se paikoillen ja sitten vasta tehdä aukileikkaukset mutkan molemmin puolin. Reunasta tehdään tasainen ja siisti, myös sisältä. Pienillä puristimilla voi nopeutta työtahtia niin, ettei liiman kuivamista tarvitse odottaa sormet valkoisina. Kannatta varmistaa, ettei puristimista jää painaumia naamioon.
![]() |
Vasemmalla näkyy nenän alapuolisen reunan kääntäminen ja oikealla kääntämisen lopetus. |
Nenän "irtosiuikale" liimataan esimerkiksi puuliimalla paikalleen sen jälkeen kun reuna on käännetty myös nenän alapuolelta. Kuvassa näkyy, miten olen laittanut pienen nahkasuikaleen auttamaan reunojen pysymistä paikallaan. Lopuksi nyöriä jätetään päällekkäin muutaman sentin matkalta.
REMMIN KIINNITYS JA NAAMION VIIMEISTELY
Silmän kohdat leikataan auki. Lyijykynällä piirretään hennot ääriviivat, joita pitkin kirurgin veitsellä varovasti viilletään nahkaa. Leikkauspintaa sivellän joko veteen kostuteulla sormella tai puutikulla, jotta harottavat nahkanukat saadaan tasoiteltua sileäksi.
Remmien kiinnityskohta valitaan sellaiseksi, ettei se paina korvia. Merkit voi tehdä lyijykynällä.
Sekä remmeihin että naamioon tehdään pienet reiät nahkapaskalla. Sisarniitit lyödään paikoilleen mieluiten alasimen päällä. Vasaran ja niitin väliin voi laittaa pehmustetta, jottei niittiin tule naarmuja lyödessä.
![]() |
Naamioon on piirretty leikkuuviivat silmän aukoille ja seuraavaksi kiinnitetään nahkaremmit. |
Kiinnitysremmien sopiva pituus valitaan niin, että soljen paikka on suurin piirtein takaraivoin keskellä. Vastakkaiseen remiiin tehdään reiät soljen kieltä varten vasta sitten, kun soljen kanssa voi kokeilla naamiota päähän.
Jos naamio tuntuu ikävältä ripsien ja poskien kohdalla, voi sisäpinnalle liimata kaksipuoleisella teipilä softislevyn palasia.
Takaisin tekniikat-etusivulle